Johtaminen tarkoittaa pääsykoekirjan mukaan ainakin kolmea eri asiaa:
- Johtaja toimii koneenkäyttäjänä, toteuttaa tiettyjä toimintoja
- Käytännön toimintaa ja vaikuttamista
- Inhimillistä ja subjektiivista toimintaa
Johtaminen tiettyjen toimintojen tai funktioiden toteuttamisena (johtaja koneenkäyttäjänä). Tämä tulkinta korostaa johtajan merkitystä organisaation tärkeiden tehtävien toteuttamisessa. Johtamisen tarkoituksena on varmistaa organisaation toimivuus ja se, että organisaatio soveltuu yrityksen kulloisenkin strategian toteuttamiseen.
Johtaminen tähtää organisaation muokkaamiseen siten, että organisaatio selviytyy sille asetetuista tehtävistä. Tavoitteen toteuttamiseksi on tarpeen sitoa työntekijät organisaation tavoitteisiin ja luoda yhtenäisyyttä organisaation sisälle.
Näkökulma korostaa sitä, että johtaminen on ammattimaista toimintaa. Tällöin johtamista ja johtajuutta voi kehittää samoin kuin mitä tahansa muutakin asiantuntijuutta vaativaa alaa.
Esimerkkinä näkökulmasta, jonka mukaan johtaminen on sarja ennalta määrättyjä toimintoja, pääsykoekirjassa esitetään Henri Fayolin (1841-1925) johtamisteoria. Fayol esitti, että johtaminen vaatii erityisiä taitoja, jotka eivät liity johtajan aiempaan ammattiosaamiseen. Fayolin mukaan johtajan pitää rakentaa vakaa hierarkinen järjestelmä, jossa työntekijöillä on omat selkeät roolinsa. Jokaisella on oma paikkansa organisaatiossa, ja tehtävät on sijoitettu eri paikkoihin.
Fayolin mukaan johtamiseen kuuluu viisi ydintoimintoa:
- Suunnittelu
- Organisointi
- Koordinointi
- Toteutus
- Valvonta
Toinen tärkeä klassisen vaiheen ilmiö on Frederick Taylorin (1856-1915) kehittämä tieteellinen liikkeenjohto. Tieteellinen liikkeenjohto sisälsi viisi periaatetta:
- Selkeä työnjako
- Tieteellisten menetelmien käyttö tehokkaimman työskentelytavan löytämiseksi
- Työntekijöiden valinta tehtäviinsä tieteellisten menetelmien avulla
- Henkilöiden kouluttaminen tehtäviinsä
- Työntekijöiden tarkkailu ja silmälläpito
Kun johtamista tarkastellaan käytännön toimintana ja vaikuttamisena kiinnitetään huomiota johtajien käyttäytymiseen. Johtamistehtävät koostuvat erityisesti puhumisesta ja vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Johtaminen on tämän näkökulman mukaan kuuntelemista, neuvottelemista ja vaikuttamista.
Tämän näkökulman mukaan yrityksen johtaminen ei ole selkeiden toimintojen toteuttamista, vaan eri tilanteisiin ja paineisiin vastaamista. Organisaation arjessa johtaja toimii lähinnä käytännöllisenä neuvottelijana, jonka pitää ottaa huomioon monia näkökulmia ja ihmisryhmiä.
Johtamisen arkikäytäntöjä korostavan näkökulman mukaan johtajat eivät voi luottaa valta-asemaan ja hierarkiaan. Sen sijaan johtajien on muokattava mielipiteitä ja toimintakulttuuria, osallistuttava arkisiin tilanteisiin.
Johtamista voidaan pitää myös inhimillisenä ja subjektiivisena toimintana. Tämä näkemys korostaa ihmisiä ja heidän ominaispiirteitään. Johtajatkin ovat yksilöitä, ja jokaisen yksilö tuo johtamiseen mukaan oman luonteensa ja henkilöhistoriansa. Johtajan henkilö vaikuttaa myös organisaatioon, toisinaan niin voimakkaasti, että voidaan puhua organisaatiotasoisesta persoonallisuudesta.
Tämän näkökulman mukaan johtajan toimintaa ei välttämättä motivoi organisaation tavoitteiden saavuttaminen. Motiivit saattavat nousta myös johtajan henkilöhistoriasta. Tämän lisäksi persoonallisuuden psykologiset piirteet vaikuttavat johtajan toimintaan.
Persoonallisuus vie yksilöä eteenpäin, mutta se saattaa muodostua myös yrityksen rasitteeksi. Johtaja saattaa muokata organisaatiosta “neuroottisen potilaan”. Tuolloin orgnaisaatio ei kykene harkintaan eri tilanteissa, vaan jää johtajansa mielen vangiksi.
