Kansantaloustieteen käsitteistä

Taloustieteeseen — eli kansantaloustieteeseen — tutustuttaessa on omaksuttava joukko uusia ilmaisuja ja käsitteitä. Osaksi käsitteistö tuntuu helposti ymmärrettävältä, osaksi tämä selkeys on hämäävää: aina kansantaloustieteessä vakiintunut ilmaisu ei tarkoitakaan sitä, mitä aihepiiriin ensi kertaa perehtyvä odottaisi.

Pääsykokeisiin valmentautuvan onkin syytä ensimmäisellä lukukierroksellaan perehtyä varsinkin tähän tavallisesta poikkeavaan sanastoon.  Ahkeran ylioppilaan kannattaa siksi muistaa, että kirjan Taloustiede lopussa, sivuilla 221-236, on laaja sanasto. Siihen kannattaa palata yhä uudestaan. Usein kirjaa lukiessa hankalalta tuntuvat ajatuskulut selkiävät, kun muistaa tarkistaa mitä kansantaloustieteellisissä teksteissä vaikkapa pääomalla oikeastaan tarkoitetaankaan.

Kansantaloustieteen lähtökohtana on ajatus siitä, että kaiken taloudellisen toiminnan tarkoituksena on ihmisten tarpeiden tyydyttäminen. Tarpeet voivat olla biologisia tai sosiaalisia, eikä näitä ole aina helppo erottaa. Ihmiset tarvitsevat esimerkiksi ruokaa selvitäkseen hengissä. Suomen ilmastossa myös lämmin vaatetus on välttämätöntä. Nämä ovat ilmeisen biologisesti määrittyneitä tarpeita. Sen sijaan se, minkälaisia vaatteita ostamme ja minkälaista ruokaa haluamme syödä on pikemminkin yhteiskunnallisesti määrittynyttä.

Ihmiset tyydyttävät tarpeitaan kuluttamalla hyödykkeitä.  Osa hyödykkeistä on ilmaisia ja niitä on rajattomasti saatavilla. Kuitenkin suurin osa hyödykkeistä on vain rajallisesti saatavilla ja niiden kuluttamisesta pitää maksaa. Näitä ihmisten tuottamia hyödykkeitä kutsutaan tuotteiksi. Tuotteet voivat olla aineellisia tavaroita tai aineettomia palveluita.

Ihmiset kuluttavat koko ajan enemmän ja enemmän hyödykkeitä. Koko ajan kehitetään uusia hyödykkeitä, joita ihmiset haluavat kuluttaa. Näyttääkin siltä, ettei ihmisten tarpeilla ole rajaa. Ihmiset haluavat kaikesta päätellen kuluttaa yhä enemmän ja enemmän hyödykkeitä.

Kuitenkin ihmisten käytössä olevat varat ovat niukkoja. On pakko valita, mihin varansa haluaa käyttää. Osa ihmisistä kuluttaa rahansa etelänmatkoihin, toiset asumismukavuuteen tai ruokaan.

Niukkuus, tarpeet ja hyödykkeet ovat taloustieteen peruskäsitteistöä. Nämä käsitteet on syytä sisäistää heti luku-urakkaan ryhtyessä. Erityisesti on syytä oivaltaa, että hyödykkeellä ei ole mitään tekemistä hyödyllisyyden kanssa. Tarpeet eivät myöskään ole välttämättä lainkaan tarpeellisia.