Julkishallinto on organisoitu edelleen byrokratian ideaalityyppisten piirteiden mukaan. Kaupunkien ja valtion toiminta pohjaa lakeihin ja säädöksiin. Päätökset valmistellaan pitkän prosessin kuluessa, ja asioita valmistellaan useissa eri elimissä. Näiden esitykset, päätökset ja niiden pohjalla olevat lausunnot on kirjattu erilaisiin asiakirjoihin.

Julkisen sektorin työntekijät ovat pääosin virkamiehiä. Heidän on kohdeltava kansalaisia tasapuolisesti. Virat on myös organisoitu hierarkisesti – jokainen työtehtävä sijoittuu virkahierarkiassa tietylle tasolle. Samalla virka sijoittuu tiettyyn kohtaan vastuurakennetta. Työntekijä etenee urallaan nousemalla alemmasta virasta ylempään virkaan. Tämä on mahdollista osaamisen ja kokemuksen perusteella.

Sosiologi Paul du Gay on esittänyt, että byrokratia luo pohjan eettiselle toimintakulttuurille. Ajatus tasapuolisesta sääntöjen soveltamisesta ja henkilökohtaisten etujen sivuuttamisesta tukee luotettavan toimintatavan syntyä. Kansalainen voi luottaa siihen, että häntä palvellaan samalla tavalla riippumatta asiaa käsittelevän virkamiehen näkemyksistä.

Myös byrokratian sisällä eteneminen tapahtuu objektiivisien kriteerien perusteella. Virkamies voi byrokratiassa luottaa siihen, että henkilöstövalinnat eivät perustu johtajan henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Byrokratia ei koe jäykkyyttä keskeiseksi ongelmaksi, vaan mielivallan ja yksinvallan. Byrokratia on tunteen sijaan järkeen perustuva tapa organisoida liiketoimintaa tai julkista sektoria. Se pyrki suojaamaan yksilöä mielivallalta ja yksinvaltaisuudelta.

* * *

Joko muuten olet hankkinut pääsykoekirjat? Kuulemma kirjojen myynti on jo alkanut vetää monissa kaupoissa. Jos aiot pyrkiä kesällä opiskelemaan kauppakorkeakouluun, kannattaa kirjat ostaa jo nyt eikä vasta touko-kesäkuun vaihteessa. Viivyttelemällä et voita mitään, mutta ostamalla kirjat ajoissa, sitoudut pääsykoeprojektiin ajoissa.

Kolmannen byrokratian tulkinnan mukaan byrokratia on nähty liian ahtaasti pelkkänä rakenteellisena mallina. Tämän näkemyksen mukaan pitäisi huomata, että Max Weberille byrokratia oli yksi rationaalisen organisoimisen erityistapaus. Kyse ei ollut kuvaus todellisuudesta vaan ideaalityypistä, jonka avulla nykyaikaisen organisaation piirteitä voidaan helpommin hahmottaa.

Pääsykoekirjassa esitellään kolme modernia byrokratian muunnelmaa: McDonaldisaatio, henkilökohtainen suorituksenarviointi ja uusien organisaatioiden edellyttämä suunnittelu- ja hallintotyö.

McDonaldisaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä franchising-mallin tapaa organisoida palveluliiketoiminta yhdenmukaistetuksi ja säännellyksi. Esimerkiksi McDonalds-yrittäjät saavat ketjulta tarkat ohjeet, kuinka ravintolaa tulee johtaa. Ohjeet annetaan kirjallisena käsikirjana, jossa kuvataan ravintolan työtehtävät ja töiden ositus. Työtehtävät on jaettu selkeän hierarkian mukaan, ja työntekijä voi edetä ravintolassa selkeää työuraa myöten hierarkian alimmalta tasolta johtotehtäviin saakka.

McDonaldisaatio on nähty myös yleisempänä kulutusyhteiskunnan piirteenä. Työn lisäksi myös vapaa-ajan kulutuksessa tehokkuus ja ennustettavuus lisääntyy. Kaikki tehtävät luokitellaan ja määritellään, eikä yksittäisten ihmisten subjektiivisella roolilla ole merkitystä.

Henkilökohtainen suorituksenarviointi on tärkeä osa monia osaamisen kehittämisen järjestelmiä. Suorituksenarvioinnissa yksilön tilivelvollisuus esimiehelle ulottuu myös yksilön taitojen, kykyjen ja motiivien arviointiin. Suorituksenarvioinnille tyypillistä on yksilöllisten piirteiden määrittely ja arviointi.

Työnkuvauksen lisäksi työntekijä pilkotaan osiin, joiden mukaan hänet kuvataan ja arvioidaan. Työntekijälle ei kuitenkaan käy ilmi, kuinka hänet luokitellaan, eikä sitä, kuinka hän voisi parantaa suoritustaan. Työntekijälle annataan kehittymisohjeita, mutta hän ei tiedä, kuinka kaukana hän on “täydellisestä” työntekijästä.

Byrokratialle tyypillinen tulosten mittaaminen ja korjaavien toimenpiteiden tekeminen laajentuu näin yksilön kilpailuksi itseään vastaan. Työntekijä joutuu osallistumaan tähän itsetarkastelun avulla.

Uudet organisaatiomuodot ja hallintotyö esitetään kolmantena byrokratian nykymuotona. Hallinnon ja organisaatioiden kehittäminen edellyttää prosessien tunnistamista ja kuvaamista. Tähän työhön palkataan usein ulkopuolisia konsultteja.

Uusissa organisaatiomuodoissa merkittävä osa työtehtävistä tehdään varsinaisen toimipisteen ulkopuolella etäpisteissä tai alihankintana. Tämä työvoima koostuu usein opiskelijoista tai muuten heikosti yritykseen sitoutuvista henkilöistä, minkä vuoksi työn organisoinnissa käytetään usein apuna tarkkoja kirjallisia toimintaohjeita. Esimerkiksi puhelinpalvelukeskusten (call center) työ organisoidaan usein hyvin hierarkisesti ja työntekijöiden toimintaa kontrolloidaan tarkoin. Näin halutaan luoda sääntöjen mukaan virheettömästi ja tehokkaasti toimiva organisaatio.

Max Weber hahmotteli aikanaan teoriaa byrokraattisesta organisaatiosta. 1900-luvun loppuun mennessä byrokraattinen organisaatio on ainakin jossakin määrin korvattu uusilla, jälkibyrokraattisilla organisaatiomuodoilla.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Paul Adlerin mukaan byrokratia voidaan ymmärtää joko pakottavana tai mahdollistavana rakenteena. Pakottava byrokratia tarkoittaa sääntöjä korostavaa näkemystä, mahdollistava byrokratia taas tulkitsee ohjeet vuorovaikutusta tukevaksi rakenteeksi.

Mahdollistavassa byrokratiassa rakenteet tukevat työntekijän oppimista ja osallistumista. Ne eivät siis pakota tiettyyn toimintaan. Sen sijaan mahdollistava byrokratia kannustaa oppimaan ja toimimaan vuorovaikutuksessa.

Japanilaiset Nonaka ja Takeuchi puolestaan ovat tuoneet esiin hypertekstiorganisaation. Hypertekstiorganisaatiossa yksilöt ja ryhmät voivat siirtyä organisaatiotavasta toiseen aivan kuin WWW-linkkien yhdistämässä hypertekstissä. Hypertekstiorganisaatio koostuu liikeetoimintajärjestelmästä, projektitiimeistä ja tietopohjasta. Viimeksimainittu ei ole erillinen yksikkö tai organisaation osa, vaan se tulee esiin organisaation visiossa ja kulttuurissa.

Molempikätinen organisaatio on kolmas ratkaisu byrokratian ja joustavuuden yhdistämiseksi. Tässä mallissa yhdistetään hierarkia ja joustavuus organisoimalla erilaista otetta edellyttävät toiminnot erillisiin yksiköihin. Innovatiiviset yksiköt (esimerkiksi tuotekehittely) organisoidaan löyhästi ja epähierarkisesti. Liiketoimintaa harjoittavat yksiköt puolestaan organisoidaan byrokraattisesti ja hierarkisesti. Tavoitteena on laadun tuottaminen mahdollisimman alhaisin kustannuksin.