Michael Porter esitti vuonna 1980 strategiamallin, joka perustuu markkina-asemoitumiseen. Porterin mukaan yritys voi valita kolmen strategisen suuntautumisen välillä.

Erilaistamisstrategian valinnut yritys tarjoaa tuotetta tai palvelua, joka eroaa kilpailijoiden vastaavista tuotteista.  Yritys olettaa, että asiakkaat maksavat tavallista korkealaatuisemmasta tuotteesta korkeamman hinnan kuin kilpailevista tuotteista.

Kustannusjohtajuuden valinnut yritys kilpailee hinnalla. Yritys pyrkii tehokkuuteen, tuotantokustannusten alentamiseen ja siten halpaan hintaan.

Fokusointistrategiassa yritys keskittyy tiettyyn markkinoiden osa-alueeseen, jossa pyritään johtoasemaan. Fokusoinnin sisällä voidaan valita joko kustannusfokusointi tai erilaistamisfokusointi.

Porterin mukaan on tärkeää valita selkeä strateginen asema. Muussa tapauksessa yritys jää välitilaan, eikä kykene saavuttamaan kilpailuetua. Tällöin yritys jää jälkeen strategisesti johdonmukaisista kilpailijoista.

Porterin kilpailustrategiamalli

Johtamisen pääsykoekirjan kolmas pääluku käsittelee strategian johtamista. Strategialla tarkoitetaan kokonaisuutta tai suuntaa, joka muodostuu yrityksen tavoitteidensa saavuttamista varten suorittamista toimenpiteistä. Strategian käsite on peräisin sotataidon alalta, sillä tarkoitettiin alkujaan armeijan yleistä toimintasuunnitelmaa. Strategia on siis pitkän aikavälin linjaus.

Strateginen johtaminen näkee perinteisesti kaksi tapaa kehittää yrityksen kilpailuetua:

1. Organisaatio halutaan asemoida edullisesti suhteessa kilpailijoihin ja markkinoihin. Tämä tapahtuu tarkastelemalla yrityksen ulkoisen ympäristön sisältämiä uhkia sekä sen tarjoamia mahdollisuuksia. Näiden perusteella organisaatiolle rakennetaan strategia.
2. Kilpailuetua voidaan luoda vahvistamalla organisaation sisäisiä resursseja ja osaamista.

Näitä tarkastellaan ns. SWOT-analyysissä. Sen osat ovat:

• organisaation vahvuudet (strengths)
• organisaation heikkoudet (weaknesses)
• ympäristön mahdollisuudet (opportunities)
• ympäristön uhat (threats)