Max Weber hahmotteli aikanaan teoriaa byrokraattisesta organisaatiosta. 1900-luvun loppuun mennessä byrokraattinen organisaatio on ainakin jossakin määrin korvattu uusilla, jälkibyrokraattisilla organisaatiomuodoilla.
Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Paul Adlerin mukaan byrokratia voidaan ymmärtää joko pakottavana tai mahdollistavana rakenteena. Pakottava byrokratia tarkoittaa sääntöjä korostavaa näkemystä, mahdollistava byrokratia taas tulkitsee ohjeet vuorovaikutusta tukevaksi rakenteeksi.
Mahdollistavassa byrokratiassa rakenteet tukevat työntekijän oppimista ja osallistumista. Ne eivät siis pakota tiettyyn toimintaan. Sen sijaan mahdollistava byrokratia kannustaa oppimaan ja toimimaan vuorovaikutuksessa.
Japanilaiset Nonaka ja Takeuchi puolestaan ovat tuoneet esiin hypertekstiorganisaation. Hypertekstiorganisaatiossa yksilöt ja ryhmät voivat siirtyä organisaatiotavasta toiseen aivan kuin WWW-linkkien yhdistämässä hypertekstissä. Hypertekstiorganisaatio koostuu liikeetoimintajärjestelmästä, projektitiimeistä ja tietopohjasta. Viimeksimainittu ei ole erillinen yksikkö tai organisaation osa, vaan se tulee esiin organisaation visiossa ja kulttuurissa.
Molempikätinen organisaatio on kolmas ratkaisu byrokratian ja joustavuuden yhdistämiseksi. Tässä mallissa yhdistetään hierarkia ja joustavuus organisoimalla erilaista otetta edellyttävät toiminnot erillisiin yksiköihin. Innovatiiviset yksiköt (esimerkiksi tuotekehittely) organisoidaan löyhästi ja epähierarkisesti. Liiketoimintaa harjoittavat yksiköt puolestaan organisoidaan byrokraattisesti ja hierarkisesti. Tavoitteena on laadun tuottaminen mahdollisimman alhaisin kustannuksin.
