Strateginen henkilöstöjohtaminen näkee henkilöstön yrityksen voimavarana eikä pelkkänä kustannuksena. Strateginen henkilöstöjohtaminen arvostaa työntekijöitä, kehittää organisaation yhtenäisyyttä ja luottamuksellista ilmapiiriä. Työntekijöille luvataan inhimilliset ja mielekkäät työolosuhteet. Nämä ovat yhdistettävissä tehokkuuden, tuottavuuden ja tuloksen maksimoinnin kanssa.
Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Yrityksessä vain osa henkilöstöstä saa nauttia arvostuksesta, vakaasta työsuhteesta ja koulutusmahdollisuuksista. Avainhenkilöt saavat osallistua liiketoiminnan kehittämiseen, mutta valmistavassa portaassa ja palvelutyössä olevat voivat kohdata työelämän paineen entistä kovempana. Tulosvaatimukset ja työsuhteen epävarmuus rasittavat suorittavan portaan työntekijöitä.
Retoriikka ja todellisuus ovat ristiriidassa keskenään. Strategisen henkilöstöjohtamisen retoriikka korostaa asiakalähtöisyyttä – työntekijän kannalta tämä voi tarkoittaa markkinavoimien armoilla olemista. Joustavuus tarkoittaa sitä, että johto voi tehdä mitä haluaa. Voimaantuminen (empowerment) voi tarkoittaa vastuun sysäämistä heikoimpien harteille. Yksilöllisyys näkyy ammattijärjestöjen ja työehtosopimusten heikentämisenä. Työllistettävyys tarkoittaa pätkätöitä. Uudet työskentelymallit puolestaan merkitsee osa-aikaisuutta kokopäivätyön sijaan.
Kriittinen näkökulma strategiseen henkilöstöjohtamiseen tuo esiin HRM-ajattelun rajat. Lähestymistapa voi olla tuloksellinen ylimmän johdon ja omistajien näkökulmasta – työntekijöiden näkökulmasta hyödyt eivät ole yhtä selkeästi havaittavia. Henkilöstöpäälliköt ja yritysjohto voivat suhtautua hyvin myönteisesti HRM-konseptin toteutukseen yrityksessä. Sen sijaan työntekijän näkökulmasta tilanne voi olla täysin toinen, eikä aina saavuteta yksimielisyyttä edes siitä, noudatetaanko yrityskessä moderneja henkilöstökäytäntöjä.
