Sukupuolen vaikutus johtamiseen on yksi johtajuuden ajankohtaisista kysymyksistä. Ovatko naiset ja miehet johtajina erilaisia? Eroaako naisjohtajuus miehisestä johtajuustyylistä? Onko olemassa naisille tyypillistä, feminiinistä johtamistapaa?
Perinteisesti naisjohtajuus on yhdistetty vuorovaikutukseen, henkilökohtaisuuteen ja huolehtivaisuuteen. Miesjohtajuus on taas nähty hierarkisena, asiapitoisena ja analyyttisenä. Naisiin on yhdistetty konsensukseen pyrkiminen ja empaattisuus. Miehet on nähty kilpailullisina ja aggressiivisina.
Sukupuolten eri johtamistavat voidaan nähdä myös johtamistyyleinä. Maskuliininen ote on lähellä asiajohtamista ja tehtäväorientoitunutta johtamista. Feminiinen ote taas on lähellä ihmiskeskeisen johtajuustyylin painotuksia. Naisten johtamistyyli on myös lähellä osallistuvan ja karismaattisen johtajuuden muotoja.
Naisten asema organisaatioissa ei ole yhtä vahva kuin miesten. Suomessa vuonna 2000 oli yksityisen sektorin johtajista vain 26 % naisia. EU-maiden keskiarvo oli 31 %.
Naisten urakehitystä kuvataan usein niinsanotun lasikaton käsitteen avulla. Lasikatolla tarkoitetaan näkymätöntä rajaa, joka erottaa naisille mahdollisen osan urakehityksestä miehille varatuista tehtävistä. Naiset etenevät yrityksen hierarkiassa ylöspäin, kunnes törmäävät näkymättömään lasikattoon. Lasikaton yläpuolella on yrityksen ylin johto.
Lasikattoilmiön taustalla vaikuttavat käsitykset siitä, millaisia ihmisiä johtajat ovat. Pääsykoekirjassa näitä käsityksiä kutsutaan kulttuuriseksi myytiksi. Kulttuuriset oletukset ja tulkinnat kertovat, minkälaisia johtajat ovat. Myös naiset ovat sisäistäneet nämä oletukset. Perinteisesti myös naiset ovat uskoneet, että miehillä on naisia enemmän johtotehtävissä vaadittavia ominaisuuksia. Lasikattoilmiön murtumista edistäisi kulttuurinen muutos, joka tukee tasa-arvokehitystä ja heikentää stereotypisiä käsityksiä miehistä ja naisista.
