Byrokratia ja organisaatiot
Johtamisen pääsykoekirjassa käsitellään yhden luvun (2.2) verran Max Weberin (1864-1920) byrokratian käsitettä. Tärkeintä on muistaa, että Weberin byrokratia ei ole samalla tavalla värittynyt ilmaisu kuin miten useimmat nykyään ymmärtävät byrokratian. Tässä yhteydessä byrokratialla ei nimittäin tarkoiteta sen paremmin virkakoneiston kuin virkamiesten valtaa.
Weber tarkoitti byrokratialla oman aikansa rationaalista, järkeen ja objektiivisuuteen perustuvaa johtamistapaa. Aikaisemmin valta perustui perinteisiin tai johtajan karismaan. Weberin mukaan olikin olemassa kolme erilaista hallintatapaa:
- byrokraattinen
- traditionaalinen
- karismaattinen.
Byrokratiassa johtajan valta nojautuu kirjallisiin sääntöihin ja muodolliseen vastuuseen. Johtajan henkilökohtainen status on erillään johtajan asemasta organisaatiossa. Traditionaalisessa hallintatavassa johtaminen perustui johtajan asemaan yhteisössä. Usein se oli vakiintunut esimerkiksi monarkiaksi. Karismaattisessa mallissa valta taas perustuu johtajan erityisominaisuuksiin ja luonteeseen; johtaja inspiroi seuraajiaan.
Weber esittää byrokraattiselle organisaatiolle kuusi tunnuspiirrettä:
- Erikoistuminen
- Vallan hierarkia
- Pätevyys
- Kirjallinen taltioiminen
- Säännöt, kurinalaisuus
- Hallintohenkilöstö saa palkkaa
Byrokratia on ideaalityyppi, joka vain harvoin esiintyy puhtaassa muodossa. Byrokraatia on kuitenkin yhteydessä moderniin rationaaliseen työn ja toiminnan organisoimiseen. Tällöin johtamisen ajatellaan olevan objektiivisilla säännöillä ratkaistavissa. Sääntöjen noudattamisesta vastaavat pätevät, erikoistuneet työntekijät. Sääntöjen ja hierarkisen organisoitumisen ansiosta organisaatio voi toimia rationaalisesti, kun yksilöiden mieltymysten vaikutus voidaan ehkäistä.
