Oppiva organisaatio
Uuden tiedon tuottaminen ja levittäminen organisaatiossa edellyttää vuorovaikutusta ja kykyä oppia kokemuksista. Oppivan organisaation käsitteellä kuvataan tällaista, oppimiselle suotuista organisaatiota.
Oppiva organisaatio tukee ideoiden ja näkökulmien vapaata liikkumista. Myös organisaation strategia nähdään mahdollisuutena oppia. Oppivassa organisaatiossa tiedonvälitys on avointa, henkilöstöä palkitaan joustavuudesta ja yhteistyöhenkisyydestä. Henkilöstöä kannustetaan keskustelemaan organisaation toimintaan liittyvistä odotuksista ja kysymyksistä.
Vakiintuneiden käsitysten kyseenalaistaminen on oppivalle organisaatiolle tunnusomaista. Organisaatio on valmis rikkomaan totuttuja ajattelutapoja radikaalisti. Perinteisellä “yhden silmukan oppiminen“ tarkoitetaan tilannetta, jossa organisaatio korjaa toimintaansa palautteen perusteella. Oppiva organisaatio puolestaan on “kahden silmukan oppimisen” kautta valmis muuttamaan myös organisaation perustietämystä (oletuksia, arvoja), mikäli se on tarpeen. Näin voidaan kehittää kestäviä ratkaisuja organisaation kohtaamiin ongelmiin.
Usein yritysten strategiset virheet ovat seurausta siitä, että johtajat ovat jääneet maailmankuvansa vangiksi. Organisaatio ei kykene irtaantumaan perinteisistä vallitsevista käsityksistä. Ryhmäajattelu (“groupthink”) estää poikkeavien mielipiteiden esittämisten, eikä erilaisa näkökulmia tarkastella avoimesti. Tästä seuraa huonoja strategisia päätöksiä. Pääsykoekirjassa nostetaan esimerkiksi ryhmäajattelun haitallisesta vaikutuksesta avaruussukkula Challengerin räjähdykseen vuonna 1986 johtanut päätöksenteko: aiemmin vaarasta varoittaneet insinöörit olivat hiljaa ratkaisevassa neuvottelussa.
