Strategia diskurssina
Strategia voidaan käsittää myös puhetavaksi tai diskurssiksi. Tällä tarkoitetaan sitä, että strategia on tapa rakentaa todellisuutta organisaatiosta ja sen toimintaympäristostä. “Strateginen” tarkoittaa jotakin huomionarvoista asiaa. Mikä tahansa voidaan tarvittaessa todeta strategiseksi asiaksi tai päämääräksi: strategia on kaikkea eikä mitään.
Tästä näkökulmasta katsottuna strategia on puhetapa, jota käyttäen johtajat voivat taivutella muita eri hankkeiden taakse. Julistamalla joku asia strategiseksi tekee siitä tärkeän - kyse ei ole pelkästään johtajan tavoitteesta.
Pääsykoekirjassa esitellään kaksi suomalaista tutkimusta, joissa strategia nähdään kielenä.
Lentoyhtiöiden johtajat alkoivat 1990-luvulla puhua globalisaatiosta ja suurten yksilöiden välttämättömyydestä. Kansalliset lentoyhtiöt esitettiin väistyvänä trendinä. Näin perusteltiin kansainvälisiä strategisia liittoumia yhtiöiden kesken. Yhteistyön ongelmat taas esitettiin pelkästään operatiivisina ongelmina, jotka ovat toisarvoisia strategiaan nähden.
Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että organisaatioiden sisäisessä puheessa strategia tarkoitti uuden työskentelytavan tuomista. Eräässä insinöörikonsultointiyrityksessä perinteinen projektityö haluttiin korvata tehokkaammalla ja aggressiivisemmalla otteella. Ammattitaidon korostamisen sijaan keskeiseksi nostettiin nopeus, kustannustietoisuus ja markkinointihenkisyys.
Kun yritysjohto puhuu strategiasta, se korostaa organisaation hierarkiaa. Strateginen on operatiivisen vastakohta - se on jotain, mikä kuuluu ylimmälle johdolle. Konkretian sijaan kyse on abstraktista ajattelusta ja suurista linjoista.
Yrityksen strateginen johto edustaa organisaatiorakenteen huippua, eliittiä joka on yhteydessä yhteiskunnan muihin eliittiryhmiin. Näin strategiatyöhön mukaan pääsemisestä tehdään houkutteleva tavoite, jonka vain harvat kuitenkaan onnistuvat saavuttamaan. Huipulle on vaikea päästä.
