Muutos ja prosessinäkökulma
John Kotterin kahdeksankohtainen muutosjohtamisen malli tarkastelee muutosta vaiheittaisena tapahtumasarjana. Suunnitellun muutoksen lisäksi on esitetty erilaisia prosessimalleja, jotka korostavat muutoksen hallitsemisen epävarmuutta ja eri tahojen vaikutusta muutoksen toteutumiseen.
Organisaatiot muotoutuvat erilaisten voimien vaikutuksesta. Niiden yhteisvaikutus voi olla vaikeasti ennakoitavissa. Prosessimalleissa johtajan vaikutusmahdollisuudet ovatkin heikommat kuin malleissa, joissa johtajan katsotaan ohjaavan muutosta tahtonsa mukaisesti.
Andrew Pettigrew on yksi prosessinäkökulman kehittäjistä. Pettigrew’n mukaan organisatorisia muutoksia pitää tarkastella tietyssä ympäristössä tapahtuvana kehityksenä. Tässä yhteydessä ympäristö tarkoittaa paitsi ulkoista toimintaympäristöä myös yrityksen sisäistä ympäristöä (rakennetta ja kulttuuria). Esimerkiksi työntekijöiden toimintakulttuuri voi olla este karismaattisen muutoksen läpiviemiselle. Alaiset ovat voineet myös menettää luottamuksen johtoon aikaisempien johtajien autoritäärisen tyylin vuoksi. Prosessinäkökulman mukaan organisaation tilanne on analysoitava huolellisesti ennen muutoksen toteuttamista.
Dexter Dunphy ja Doug Stace ovat esittäneet, että muutoksen johtamisella on neljä eri tyyppiä:
- osallistava evoluutio
- karismaattinen transformaatio
- pakotettu evoluutio
- itsevaltainen transformaatio
Kukin muutosjohtamisen tapa sopii tiettyyn tilanteeseen. Osallistava evoluutio on paikallaan, kun tarvitaan pienimuotoista sopeutumista ja aikaa on riittävästi. Karismaattinen transformaatio taas sopii tilanteeseen, jossa henkilökunnan tuella voidaan toteuttaa syvällinen ja nopea muutos. Pakotettu evoluutio toteutetaan, kun aikaa on käytössä, mutta avainryhmät vastustavat muutosta. Itsevaltainen transformaatio on tarpeen silloin, kun aikaa on vähän, tarvitaan radikaaleja muutoksia ja henkilökunta ei ole valmis sitoutumaan muutokseen.
