Investointilaskelmat
Yrityksen laskentatoimi avustaa johtoa investoinpäätöksissä. Investointi tarkoittaa pitkävaikutteisen tuotannontekijän hankkimista yritykseen. Investointeihin liittyy usein suuri taloudellinen riski, sillä päätöksenteko perustuu tulevaisuutta koskeviin oletuksiin.
Epäonnistunut investointi onkin yksi mahdollinen konkurssin syy. Kannattavat investoinnit puolestaan vahvistavat yrityksen taloutta. Siksi investointien kannattavuuden arvioiminen on tärkeä osa johdon laskentatoimea.
Investointikohteena voi olla esimerkiksi maa-alue, rakennus tai kone. Nykyään yritykset investoivat myös aineettomiin investointeihin kuten tutkimus- ja kehitystoimintaan tai markkinoinnin avulla luotaviin mielikuviin. Nämä kaikki ovat reaali-investointeja. Rahoitusinvestointi puolestaan tarkoittaa sijoittamista arvopapereihin.
Investointipäätöksen taloudellisessa tarkastelussa tärkeimpiä tekijöitä ovat:
- Hankintameno
- Juoksevasti syntyvät tulot ja menot sekä niiden erotus (nettotulo)
- Investoinnin pitoaika
- Jäännösarvo
- Laskentakorkokanta
Investoinnin hankintameno syntyy lähinnä päätöksentekohetkeä.
Juoksevasti syntyvät tulot ja menot ovat investoinnin aikaansaamia. Ne muodostuvat investoinnin avulla aikaansaatujen suoritteiden myynnistä ja investoinnin käyttömenoista. Näiden erotuksena syntyy nettotulo.
Investoinnin pitoaika tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin menoja ja tuloja syntyy juoksevasti. Pitoaika voidaan määritellä kolmella tapaa:
- Fyysinen käyttöikä
- Taloudellinen käyttöikä
- Tekninen käyttöikä
Investoinnin jäännösarvo tarkoittaa myyntituloa, joka syntyy kun investoinnin käyttö yritystoiminnassa lopetetaan. Jäännösarvo on positiivinen, jos esimerkiksi paperikone voidaan myydä toiselle paperitehtaalle sen käytön päättyessä. Jäännösarvo voi olla negatiivinen, jos esimerkiksi kierrätys- ja puhdistuskulut aikaansaavat kuluja vielä investoinnin pitoajan jälkeenkin. Usein jäännösarvo oletetaan nollaksi.
Myös laskentakorkokanta vaikuttaa investointipäätöksiin. Laskelmissa on tehtävä eri vuosina syntyvät tulot ja menot vertailukelpoiseksi. Tämä tapahtuu diskonttaamalla tulevaisuuden rahavirrat investointihetken rahaksi.
