Investointilaskelmat
Investointipäätöksiä tehdään yrityksissä harvoin, mutta niiden vaikutukset ovat pitkäkestoisia. Päätöksentekotilanteessa vertaillaan usein kahden eri vaihtoehdon paremmuutta. Paremmuus ratkaistaan erilaisten laskelmien avulla.
Pääsykoekirjassa esitellään:
- Takaisinmaksuajan menetelmä
- Nettonykyarvomenetelmä
- Sisäisen korkokannan menetelmä
- Epävarmuuden sisällyttäminen laskelmiin
Takaisinmaksuajan menetelmä on laskentamenetelmistä yksinkertainen. Sen avulla selvitetään, kuinka nopeasti investoinnin tuottamat tuotot ovat kertyneet investoinnin suuruisiksi, eli kuinka nopeasti investointi on maksanut itsensä takaisin.
Menetelmä on helppo, mutta ongelmallinen. Se ei ota lainkaan huomioon korkokantaa eikä takaisinmaksuajan jälkeisiä tuloja. Parhaana investointivaihtoehtona pidetään investointia, jonka kustannukset on saatu nopeimmin takaisin. Se ei huomioi investoinnin kannattavuutta.
Nettonykyarvomenetelmässä diskontataan kaikki investoinnista syntyvät tulot ja menot samaan ajankohtaan. Näiden summaan lisätään investoinnin diskontattu jäännösarvo. Lopuksi siitä vähennetään investoinnin hankintameno, joka tarvittaessa on niinikään diskontattu samaan hetkeen. Näin saadaan investoinnin nettonykyarvo.
Jos nettonykyarvo on positiivinen, on investointi kannattava. Jos laskelmissa vertaillaan eri investointivaihtoehtoja, kannattavimman investoinnin nettonykyarvo on suurin.
Nettonykyarvomenetelmän keskeinen ongelma on laskelmissa käytettävän koron suuruus tai pienuus. Korkokannan määrittämisessä on huomioitava yrityksen riskittömän sijoituksen tuotto ja investoinnin riskisyys.
Sisäisen korkokannan menetelmässä selvitetään laskentakorko, jonka avulla investoinnin nettonykyarvoksi saadaan nolla. Tätä investoinnin sisäistä korkoa (r) verrataan tavoitteena olevaan laskentakorkoon (i). Jos sisäinen korkokanta on suurempi kuin laskentakoron (eli tuottovaatimuksen), on investointi kannattava.
Mitä suurempi korkojen ero (r-i) on, sitä parempi investointi on. Useita investointeja verratessa kannattavuusjärjestys muodostuu korkoerosta r-i tai sisäisestä korosta, jos investointien riski ja tuottovaatimus ovat samalla tasolla.
