Strategisen johtamisen kannalta on tärkeää, että johdon laskentatoimi käyttää yrityksen toiminnan ja suorituskyvyn mittaamisessa strategian kannalta tärkeitä mittareita. Kuitenkaan ei pidä käyttää liian montaa mittaria.

Kokonaisvaltaiset suorituskyvyn mittausjärjestelmät yhdistävät tavallisesti sekä taloudellisia että ei-taloudellisia mittareita. Esimerkiksi yrityksen kannattavuutta ja maksuvalmiutta kuvaavat luvut ovat taloudellisia mittareita. Asiakastyytyväisyys taas olisi ei-taloudellinen mittari.

Tasapainotettu mittaristo (BSC, balanced scorecard) on suosituin kokonaisvaltainen suorituskyvyn mittausjärjestelmä. Se sisältää mennyttä toimintaa kuvaavia taloudellisia mittareita sekä tulevaisuuden huomioivia ei-taloudellisia mittareita. Viimeksimainitut mittaavat asiakastyytyväisyyttä, innovaatioita ja kehittymiskykyä. Siten BSC yhdistää pitkän ja lyhyen tähtäimen näkökulmat, yrityksen sisäiset ja ulkoiset näkökulmat sekä taloudelliset ja ei-taloudelliset mittarit.

Tasapainotettu mittaristo ottaa huomioon ainoastaan tärkeimmät strategian tekijät. Keskittyminen avaintekijöihin auttaa yrityksen johtoa huomioimaan tärkeät mittarit yhtenä kokonaisuutena. Samalla se auttaa arvioimaan, miten eri tekijöiden parannukset vaativat myös muiden tekijöiden huomioimista.

BSC sisältää neljä ulottuvuutta:

• asiakkaan näkökulma
• sisäinen näkökulma
• innovoivuus ja oppiminen
• taloudellinen näkökulma

Asiakkaan näkökulma mittaa esimerkiksi nopeutta, laatua, palvelua ja asiakkaalle aiheutuvia kustannuksia.

Sisäinen näkökulma mittaa esimerkiksi prosessien läpimenoaikaa, laatua ja työntekijöiden tuottavuutta.

Innovoivuuden ja oppimisen näkökulmassa tarkastellaan esimerkiksi kykyä kehittää uusia tuotteita.

Taloudellinen näkökulma käyttää taloudellisia tunnuslukuja kuten pääoman tuottoprosentti, quick ratio ja omavaraisuusaste.

Strateginen johdon laskentatoimi tuottaa informaatiota, jota yrityksen johto voi käyttää hyväkseen strategisessa päätöksenteossa. Pääsykoekirjassa esitellään viisi strategisen johdon laskentatoimen menetelmää:

1. Toimintokustannuslaskenta pyrkii tunnistamaan toiminnot, jotka aiheuttavat kustannuksia ja ajurit, jotka aiheuttavat toimintojen sisällä kustannuksia. Kun nämä tunnetaan, voidaan kustannuksia pienentää.
2. Kokonaisvaltainen laatujohtaminen (total quality management, TQM) pyrkii vähentämään prosaesseissa esiintyviä virheitä jatkuvan parantamisen avulla. Laatukustannuslaskenta tukee laatujohtamista.
3. Lisäarvojohtaminen (value added management) tunnistaa prosessit, jotka eivät tuota asiakkaalle lisäarvoa. Sen jälkeen ne voidaan eliminoida. Vastaavasti asiakkaalle erityisesti arvoa tuottavia prosesseja pyritään tehostamaan.
4. Ei-taloudellisest mittarit kuten työntekijöiden motivaatio, tuotannon läpimenoaika ja laitteiden asetusajat auttavat mittaamaan prosessien suorituskykyä.
5. SWOT-analyysi tuottaa tietoa yrityksen sisäissitä vahvuuksista ja heikkouksista sekä ulkoisista mahdollisuuksista ja uhista. SWOT-analyysin avulla voidaan arvioida yrityksen nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Siten se muodostaa perustan yrityksen kehittämiselle.

Aikaisemmin yritysjohdon tavoitteet asetettiin budjeteissa lyhyelle aikajänteelle. Tämä johti lyhyen aikavälin asioiden korostamiseen pitkäjänteisten, strategisten näkökulmien sijaan. Viime vuosina aikaisempaa tärkeämmäksi on kuitenkin tullut strateginen yritysjohdon laskentatoimi.

Strateginen laskentatoimi korostaa pitkän aikavälin menestystä ja kustannusten hallintaa pitkällä tähtäyksellä. Lisäksi huomion kohteena ovat asiakastyytyväisyys, työntekijöiden motivointi ja osaamisen kehittäminen.

Kustannusten hallinta muodostuu kolmesta osa-alueesta:

1. Arvoketjuajattelu
2. Strateginen asemointi
3. Kustannusajurit

Arvoketjuajattelun mukaan yritys kiinnittää huomiota kaikkin kustannuksiin, jotka syntyvät yrityksen lisäksi sen toimittajille ja asiakkaille. Arvoketjuajattelu ottaa siis huomioon muutkin kuin yrityksen sisällä syntyvät kustannukset.

Yrityksen strateginen asema – kustannusjohtajuus tai tuotedifferointi – vaikuttaa sen laskentajärjestelmään. Kustannusjohtajuuteen tähtäävä yritys tarvitsee tietoa tuotekustannuksista valmistuskustannuksien valvomiseksi. Tuotedifferoinnin valinnut yritys tarvitsee tietoa erilaisten tuotteiden vaiheuttamista valmistuksen ja markkinoinnin kustannuksista. Strategiset valinnat johtavat siis erilaisiin laskentajärjestelmiin.

Strategisessa laskentatoimessa on tärkeää tunnistaa kustannusajurit. Näin voidaan harjoittaa tehokasta kustannusjohtamista. Tuotannon määrän lisäksi kustannuksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten teknologia ja tuotannon monimutkaisuus, työvoiman sitoutuminen ja yhteydet asiakkaisiin. Strateginen kustannusten hallinta selittää kustannusten käyttäytymistä ajurien avulla. Näin voidaan saavuttaa pysyvään kilpailuetuun tähtäävä strategia.

Kun yritys investoi, se hankkii pitkävaikutteisia tuotannontekijöitä. Tulevaisuus on aina epävarmaa, minkä vuoksi pitkään tulevaisuudessa vaikuttavien investointien tuottokin on aina epävarmaa. Kun investoinnista päätetään, on tämä epävarmuus otettava jollakin tapaa huomioon.

Epävarmuus liittuu yleensä tulevaisuudessa juokseviin menoihin ja tuloihin sekä investoinnin pitoaikaan. Menojen ja tulojen suuruus on keskeistä investoinnin kannattavuuden kannalta. Yhtä lailla tärkeä on investoinnin pitoaika: kuinka kauan investointi tuottaa yritykselle tuloja.

Epävarmuus voidaan huomioida useilla tavoilla:

1. Tuottovaatimuksessa, eli laskelmissa käytettävässä korossa i. Epävarmuus kasvattaa tuottovaatimusta, kun laskentakorkoon lisätään riskilisää.
2. Vaihtoehtoisilla laskelmilla. Tehdään vaihtoehtoisia laskelmia, joissa käydään läpi eri tulojen, menojen ja pitoaikojen vaikutuksia.
3. Arvioidaan vaihtoehtojen todennäköisyyttä ja lasketaan todennäköisyyksiin perustuva nettonykyarvon odotusarvo. Tällöin laskentakorkoon ei lisätä riskilisää, vaan riski huomioidaan todennäköisyyksien avulla.

Investointimahdollisuutta voidaan tarkastella myös optiona. Optiolla tarkoitetaan mahdollisuutta tehdä jotakin. Investointipäätöksenteossa optiohinnoittelua käyttävä lähestymistapa perustuu siihen, että investointien aloittamista voidaan siirtää myöhemmäksi. Yritys voi sijoittaa vähän rahaa investointihankkeeseen ja näin säilyttää itsellään mahdollisuuden toteuttaa hanke myöhemmin. Tästä on yritykselle hyötyä, jos se voi myöhäisemmässä ajankohdassa saada tarkempaa tietoa investointihankkeen rahavirroista.

Investointi on peruuttamaton silloin, kun se on hyödyksi vain yhdelle yritykselle tai toimialalle. Usein esimerkiksi tehtaan rakentaminen on peruuttamaton investointi — jos hanke epäonnistuu, eivät muut yritykset ole valmiita ostamaan tehdasta alkuperäiseen hintaan. Näissä tapauksissa yritys voi lykätä investointipäätöksen tekoa myöhemmäksi.

Lykkäämismahdollisuuden eli option arvo syntyy siitä, että investointia suunniteltaessa ei vielä tiedetä täsmälleen investoinnin kannattavuutta ja arvoa. Jos investoinnin arvo nousee lykkäyksen kestäessä, tuotto paranee. Jos arvo laskee, yritys voi jättää investoinnin toteuttamatta. Tällöin se menettää vain suunnittelukulut.

Investointipäätöksiä tehdään yrityksissä harvoin, mutta niiden vaikutukset ovat pitkäkestoisia. Päätöksentekotilanteessa vertaillaan usein kahden eri vaihtoehdon paremmuutta. Paremmuus ratkaistaan erilaisten laskelmien avulla.

Pääsykoekirjassa esitellään:

1. Takaisinmaksuajan menetelmä
2. Nettonykyarvomenetelmä
3. Sisäisen korkokannan menetelmä
4. Epävarmuuden sisällyttäminen laskelmiin

Takaisinmaksuajan menetelmä on laskentamenetelmistä yksinkertainen. Sen avulla selvitetään, kuinka nopeasti investoinnin tuottamat tuotot ovat kertyneet investoinnin suuruisiksi, eli kuinka nopeasti investointi on maksanut itsensä takaisin.

Menetelmä on helppo, mutta ongelmallinen. Se ei ota lainkaan huomioon korkokantaa eikä takaisinmaksuajan jälkeisiä tuloja. Parhaana investointivaihtoehtona pidetään investointia, jonka kustannukset on saatu nopeimmin takaisin. Se ei huomioi investoinnin kannattavuutta.

Nettonykyarvomenetelmässä diskontataan kaikki investoinnista syntyvät tulot ja menot samaan ajankohtaan. Näiden summaan lisätään investoinnin diskontattu jäännösarvo. Lopuksi siitä vähennetään investoinnin hankintameno, joka tarvittaessa on niinikään diskontattu samaan hetkeen. Näin saadaan investoinnin nettonykyarvo.

Jos nettonykyarvo on positiivinen, on investointi kannattava. Jos laskelmissa vertaillaan eri investointivaihtoehtoja, kannattavimman investoinnin nettonykyarvo on suurin.

Nettonykyarvomenetelmän keskeinen ongelma on laskelmissa käytettävän koron suuruus tai pienuus. Korkokannan määrittämisessä on huomioitava yrityksen riskittömän sijoituksen tuotto ja investoinnin riskisyys.

Sisäisen korkokannan menetelmässä selvitetään laskentakorko, jonka avulla investoinnin nettonykyarvoksi saadaan nolla. Tätä investoinnin sisäistä korkoa (r) verrataan tavoitteena olevaan laskentakorkoon (i). Jos sisäinen korkokanta on suurempi kuin laskentakoron (eli tuottovaatimuksen), on investointi kannattava.

Mitä suurempi korkojen ero (r-i) on, sitä parempi investointi on. Useita investointeja verratessa kannattavuusjärjestys muodostuu korkoerosta r-i tai sisäisestä korosta, jos investointien riski ja tuottovaatimus ovat samalla tasolla.